Käynti näissä teltoissa oli hyvin hupaista. Teltat oli sangen älykkäästi rakettu ja soveltuivat erinomaisesti sille maalle, jossa niitä käytettiin, ja myös talouskapineet niissä vetivät huomiota puoleensa. Musta telttakangas oli kudottu jaakinkarvoista ja näitten öljyisyys vaikutti sen, että kangas oli ihan vedenpitävää. Teltan päällystämiseksi käytettiin kaksi eri kappaletta tätä paksua kangasta, ja sitä kannatti kaksi tankoa kummassakin päässä. Teltan katossa oli pitkulainen savuaukko. Isompien telttojen peruspinta oli kuusikulmainen. Katto, joka tavallisesti oli noin 1-2 metriä korkealla maasta, pidettiin hyvin tiukasti pingotettuna tankojen yli käyvillä köysillä, joita vaajoilla kiinnitettiin maahan. Tähän tarkoitukseen käytettiin sekä rauta- että puuvaajoja, ja näitä tarvittiin hyvin paljon pitämässä telttaa joka kohdalta maassa kiinni, jotta sisällä oliat suojeltuisivat suuren ylätasangon tuimilta tuulilta. Jokaisen teltan edessä oli neljä korkeata tankoa, liehuville rukouslippuineen, yksi joka tuulensuunnalle, alkukohtana itä.

Isompien telttojen sisäpuolelle oli yltympäri, suojaksi tuulta, lunta ja sadetta vastaan, rakennettu noin metrin korkuinen savipenkki, joskus oli se tehty kuivatusta lannasta, jota jonkun ajan kuluttua käytettiin polttopuuna. Teltassa oli aukko kummassakin päässä, joista tuulenpuoleinen aukko aina pidettiin tukossa.

Tiibettiläinen on paimentolaiseksi syntynyt ja muuttaa asuinpaikkaa vuoden aikojen mukaan. Hän pysähtyy vasta sinne, missä hän löytää riittävästi laidunta jaakeillensa ja lampailleen. Mutta vaikka hänellä ei ole vakinaista asuntoa, laittaa hän kuitenkin itselleen niin mukavasti kuin suinkin, vieden mukaansa kaikkia, mitä hän tarvitsee. Ensinnä tekee hän keskelle telttaa savesta ja kivestä tulisijan (goling), joka on vähän päälle 80 senttim. korkea, noin 1 1/2 metriä pitkä sekä 45 senttim. leveä, ja siinä on kolme tahi useampi ilmareikä. Tässä kekseliäässä laitoksessa palaa lanta hyvin nopeasti, sen sytyttäminen kun muuten on hyvin kärsivällisyyttä koettelevaa. Tämän uunin yläpuolella on paikka varattu niille suurille kattiloille ja kuparimaljoille (raksang), joissa tee keitetään ja sekoitetaan pitkällä kuparilusikalla, sittenkun tee tiilimäisistä pakoista ensin on pienennetty. Teltan jossakin nurkassa näkee myös rautaiset telineet, joille kuumat kattilat asetetaan, kun ne otetaan tulelta. Heti näitten vieressä on lieriömäinen puukirnu (tokstsum eli dongbon), jonka kannen läpi mäntä kulkee. Sitä käytetään teen sekoittamiseksi voilla ja suolalla, josta jo ennen olen kertonut.

Tiibettiläisten käyttämillä puukupeilla on nimenä puku, fruh tahi kariel. Niistä syödään tsambaa, kun siihen ensin on kaadettu teetä ja tämä sekoitus on enemmän tai vähemmän puhtailla sormilla sotkettu taikinaksi. Usein lisätään siihen vielä ylimääräisiä voija juustopalasia. Rikkaat ja virkamiehet kustantavat itselleen jauhoja ja riisiä, jota he tuottavat Intiasta ja Kiinasta, sekä kuivatuita hedelmiä (kassur), varsinkin taateleita ja aprikooseja, huonompaa lajia. Riisi keitetään jonkillaiseksi velliksi (tukpa), tämä on herkkua, jota samoinkuin muita harvinaisuuksia tarjotaan ainoastaan juhlatiloissa. Tiibettiläiset rakastavat liharuokia, vaikka he ainoastaan harvoin saavat tämmöistä ylellisyyttä nauttia. Metsänriista, jääkin- ja lampaanliha pidetään erinomaisena herkkuna. Lihat ja luut paloitellaan ja keitetään kattilassa, runsaasti suolaa ja pippuria seassa. Syödessä haetaan sormin padasta sopiva pala, revitään sitä sekä käsin että hampain ja pureskellaan luutkin, sillä lihaa pidetään vaikeasti sulavana, jos ei sen ohessa myös luita nautita.

Tiibettiläisissä teltoissa on tavallisesti karkeita istumamattoja (tildih) tulisijan ympärillä, ja käytävän lähellä on kori (dahlo), johon lanta kootaan ja säilytetään. Pitkin teltan seiniä on tsambapusseja (tsamgo) ja voiruukkuja (dongmo) asetettu, ja lammasnahkojen ja huopapeitteiden joukossa pistää silmiin pienet puulaatikot, joissa voi säilytetään lukon takana.

Kun astuu tiibettiläiseen telttaan, kiintyy huomio heti pöytään (khoksehn), palavine kynttilöilleen, ja kuparimaljoihin, joissa on uhria kullatulle puukuvalle (khogan), jota teltan asukkaat aamuin illoin rukoilevat. Kaikkialla kohtaa silmä rukousmyllyjä ja -nauhoja, ja telttatangoissa riippuvat miesten pitkät pyssyt, joitten nojakahvelit pistävät katonaukosta ulos. Keihäät säilytetään samalla tavalla, mutta miekkaa ja veistä kantaa mies koko päivän vyöllään ja yöllä ovat ne hänen vieressään.

KOLMASKYMMENESENSIMMÄINEN LUKU.

Naiset. — Heidän ulkomuotonsa ja ominaisuutensa. — Thukti. — Nainen
Lassasta. — Monivaimoisuus. — Naimistemppuja. — Avioero. — Aviorikos.
— Miten Tiibettiläiset hautaavat kuolleitaan. — Ihmissyöjiä. —
Tiibettiläisiä pyhimyksiä.

Tämän leirin asukkaat eivät tahtoneet myydä meille ruokavaroja. Heillä ei ollut, selittivät he. Muuten he olivat kohteliaita ja puheliaita. Olivatpa siinä määrässä kohteliaita, että ensin epäilin petosta. Kaikissa tapauksissa pidin kuitenkin viisaimpana katsella ja oppia niin paljon kuin suinkin, niin kauvan kuin heidän joukossaan oleskelin. Naisia ja miehiä asettui piiriin meidän ympärillämme ja kaunis sukupuoli oli vähemmän ujo, kuin miehet, vastatessaan meidän kysymyksiimme.

Niin hyvin tässä kuin muissa leireissä hämmästytti minua naisten vähälukuisuus Tiibetissä. Tämä ei johdu siitä, mitä usein väitetään, että naiset pidettäisiin niin erikseen. Tiibettiläis-naiset tekevät päinvastoin melkein mitä he tahtovat. Naisia on todellakin tavattoman paljon vähemmän kuin miehiä. Suhteellisesti heitä kuuluu olevan 1 nainen 15-20 miestä kohti. Mutta sittenkin hallitsee Hundeksessa kaunis sukupuoli ja naiset ovat laamavallan parhaita tukia.