Jos lähellä on temppeli, kalas, viedään ruokaa ja rahaa Budhan- ja pyhien kuvien eteen ja äskennaineet kävelevät temppelisalin ympäri. Jos lähellä ei ole temppeliä, kävelevät he lähimmän kummun, tahi sen puutteessa teltan ympäri, ja silloin aina vasemmalta oikealle. Tätä temppua tehdään rukouksin ja uhrein neljätoista päivää. Koko tämän ajan juhlitaan ja nautitaan runsaasti viiniä. Sitte vasta vie nuori aviomies vaimon kotiin omaan telttaansa.
Tiibetin laissa on ankarat määräykset miehen suhteesta avioliitossa, mutta näitä määräyksiä tuskin koskaan noudatetaan. Niin kauvan kuin aurinko on taivaanrannan yläpuolella, on aviollinen yhtymys kielletty, samoin keskikesänä ja keskitalvella.
Kun tiibettiläinen tyttö menee naimisiin, joutuu hän aviolliseen suhteeseen ei ainoastaan mieheensä, vaan vieläpä miehensä koko perheeseen, seuraavalla, jotenkin mutkikkaalla tavalla. Jos vanhin poika nai vanhimman tyttären, tulevat morsiamen kaikki sisaret hänen vaimoiksensa. Jos hän nai vanhimman jälkeisen sisaren, tulevat myös kaikki tämän nuoremmat sisaret hänen omaisuudekseen. Samaten, jos hän nai kolmannen tyttären, tulevat tämän nuoremmat sisaret hänen laillisiksi vaimoiksensa j.n.e. Jos yljällä on veljiä, pidetään heitäkin kälynsä miehinä ja elävät kaikin aviosuhteessa hänen kanssaan, samoin hänen sisartensa kanssa, jos hänellä sisaria on.
Järjestelmä ei ole suinkaan yksinkertainen ja osoittaa sivistymättömän pakanakansan alhaista tilaa. Ainoastaan Tiibetin naisten merkillinen luontevuus näyttää voivan estää tai ehkä myös kestää tästä johtuvia selkkauksia, perheriitoja ja mustasukkaisuuden seurauksia. Ja vaikka sekä miehiltä että naisiltakin kokonaan puuttuu kunnian ja siveyden tuntoa, ei liene heidän aviolaitoksensa käytännöllisessä elämässä sen pahempi jos ei parempikaan kun monen muun sivistymättömän kansan.
Minä tiedustelin, kuinka sitten käy, kun mies ottaa ja nai vanhimman jälkeisen sisaren ja niin muodoin saa oikeuden kaikkiin tämän nuorempiin sisariin, mutta sitten tulee toinen mies nai vanhimman sisaren: joutuvatko ensiksi naineen vaimot myös tuon toisen omaksi? Ei! Vanhimman sisaren mies saa silloin ainoastaan vanhimman sisaren. Mutta jos tuo vanhimman sisaren jälkeinen jää leskeksi eikä hänen miesvainaallaan ole veljiä, joutuu hän ja kaikki muut sisaret vanhimman sisarensa miehen omiksi. Näiden eriskummallisten avio-olojen johdosta tietysti on mustasukkaisuuttakin, niin hyvin miehissä kuin naisissa, ja siitä koituu monenkaltaista riitaisuutta sekä teittäin että kaupunkien perheissä. Mutta kun Tiibetin nainen yleensä on hyvin ymmärtäväinen, osaa hän tavallisesti tyynnyttää mielet ja rakentaa rauhaa. Kun miehellä on useita veljiä, saa hän ne lähetetyksi eri toimiin eri tahoille: toisen jaakkeja vartioitsemaan, toisen lampaita paimentamaan, kolmannen kauppa-asioille j.n.e. Ainoastaan yksi jää kotio hänen mieheksensä. Mutta kun joku toisista palajaa, saa kotona olia väistyä tämän tieltä j.n.e. kukin vuoronsa mukaan.
Tiibetissä on avioeroa vaikea saada ja siitä puuhasta on tavattoman paljon vaivaa. Kysyin kerran tiibettiläiseltä vaimolta, mitä hän tekisi, jos miehensä aikoisi erota hänestä.
"Miksis nait minun! minä sanoisin hänelle," vastasi vaimo. "Kun katsoit minun ymmärtäväiseksi, koreaksi, taitavaksi ja sinuun mieltyneeksi, näytä nyt, etten enään niin ole!"
Nämät tänkaltaiset sanat selitti vaimo aivan riittäviksi vetämään miestä järkiinsä. Mutta asianlaita on, että Tiibettiläiset tuon tuostakin katsovat soveliaaksi jättää vaimonsa ja karkaavat kaukaisiin maakuntiin. Tämän seurauksista saavat etupäässä karkurin veljet kärsiä, sillä he joutuvat nyt tämän vaimon omaisuudeksi. Saman perusteen mukaan miehen kuoltua tämän veljet perivät hänen vaimonsa.
Muuan tämän laatuinen surkea asia tapahtui hiljattain Jong Penin tuomioistuimen edessä Taklakotissa. Erään ylhäisen tiibettiläisen vaimon mies oli kuollut, ja hän meni uudelleen naimisiin itseänsä parikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa. Miesvainaansa veli tuli sitten pakiparastaan aina Kassasta asti vaatimaan veljensä vaimoa itselleen, vaikka hänellä kyllä ennestään oli vaimo ja lapsia. Leski ei kuitenkaan suostunut tähän kauppaan eikä tahtonut jättää itse valitsemaansa, ja monien rettelöitten perästä joutui asia Jong Penin päätettäväksi. "Lain" mukaan oli miehen vaatimus oikeutettu, mutta laamojen maassa ei laki kestä rahan rinnalla.
"Eräällä tavalla sopii asian järjestää teidän kaikkien mieliksi," neuvoi Jong Pen. "Ja’a tavarasi, tiluksesi ja rahasi kolmia ja anna yksi osa laamoille, toinen langollesi ja pidä itse kolmannes!"