Tämä tapahtui juuri Kreikan-Turkin sodan alkaessa ja huhu kertoi
Venäläisten asettavan joukkojansa sotakannalle Afghanistanin rajoille.
En tahtonut lykätä matkaani tuonnemmaksi ja vaikka minulla oli kaikki
valmiina matkaa varten Venäjän kautta, päästin kumminkin luopua tästä
suunnitelmasta ja sen sijaan kulkea Intian kautta, tunkeutuakseni
Himalaijan poikki Tiibettiin. 19 p. Maalisk. lähdin siis Intiaan
Peninsular-nimisella höyrylaivalla ja saavuin kolmen viikon perästä
Bombayhin.
Tämä oli ensimmäinen käyntini Intiassa, mutta olot eivät siellä suinkaan tehneet minuun hyvää vaikutusta. Kuumuus oli sietämätön ja ruton jälkiä näkyi kaikkialla. Kadut olivat autiot, hotellit huonot ja siivoamattomat, kun palveliat olivat ruton pelosta jättäneet kaupungin.
Erään parsilaisen ystävän seurassa kuljin niissä Bombayn kaupungin osissa, joissa tauti enimmän raivosi, mutta en huomannut paljon muuta kuin puhdistusaineitten väkevän hajun. Tosin oli melkein kaikki talot näissä kaupunginosissa varustettu kymmenellä, kahdellakymmenellä, vieläpä useammallakin punaisella ympyrän merkillä osoittaen yhtämonta kuolemantapausta; eräälläkin ovella, jonka valokuvasin, luin koko neljäkymmentäyhdeksän ympyrän merkkiä. Lukuunottamatta muutamia, sairashuoneissa näkemiäni vaikeita paisekohtauksia, en minä suinkaan saattanut millään tarkkuudella määrittää taudin laatua tahi levenemistä.
Jo seuraavana päivänä Bombayhin tulostani, matkustin junassa Bareillyyn, johon meni kolme päivää, sieltä kuljin yhdessä yössä Kathgodamiin, jossa rautatie loppuu.
Sieltä jatkoin matkaani osaksi "tongassa" (s.o. kaksipyöräisissä ajoneuvoissa, joita kaksi hevosta veti), osaksi hevosenselässä Naini Taliin, joka on vuoriasema alemmalla Himalaijalla; se on myös Luoteismaakunnan ja Oudliin hallituksen kesäasuntopaikka. Täältä kirjoitin v.t. kuvernöörille ja ilmoitin hänelle aikovani Tiibettiin. Kävin myös v.t. komisariuksen tykönä tehden hänelle täyden selvän aiotusta retkestäni. Ei ollut kummallakaan näillä herroilla mitään sanottavaa tästä matkastani laamain pyhään maahan.
TOINEN LUKU.
Monikeinoiset tavaralaatikot. — Muona ja tieteelliset kapineet. — Vaatteet ja jalkineet. — Lääkkeet. — Ensimmäinen päivämatka. — Palveliat. — Kuinka tulin ottaneeksi uskollisen Khanden Singin palvelukseeni. — Pithoragarh. — Naisfakiirit. — Hyvin tuuletettu asumus. — Rajivari ja hänen väkensä.
Tiesin, että minun Naini Talista (1900 m. merenpinnan ja n. 17 m. läheisen järven yli) täytyi kuljettaa kaikki matkakapineeni kulien (miesten) selässä ja että ne sentähden oli jaettava saman-painoisiin taakkoihin, kukin painaen noin 21 kiloa. Sälytin koneeni, valokuvalevyni ja muut arat esineet lujiin laatikkoihin, joiden rakenteen olin itse keksinyt.
Neljä tämmöistä laatikkoa oli tehty hyvin höylätyistä ja tarkasti toisiinsa liittyvistä honkalaudoista, ja ne oli sisältä vuorattu sinkillä sekä tivistetty minun keksimälläni nesteellä, joka teki ne ilman- ja veden-pitäviksi; näitä saattoi käyttää moneen eri tarkoitukseen. Erikseen asetettuina tekivät ne tuolien virkaa, kolmesta laatikosta saatiin pöytä ja tuoli, toinen toisensa viereen asetettuina saatiin niistä sänky tahi vakava ja keveä vene, "puut" jolla saattoi kulkea syvien virtojen yli sekä tyyneellä ilmalla toimittaa syvyyden mittauksia.
Näitä laatikoita sopisi myös käyttää kylpyammeena itselleni ja seuralaisilleni, sekä valokuvauslevyilleni. Ajattelin vielä, että niitä parempien astioiden puutteessa saattaisi vedettömissä seuduissa käyttää vesiastioina.