"Ette voi saada suojaa täällä", sanoi hän.
"Mutta…"
"Aivan mahdotonta."
"Neuvokaa sitten minulle, mitä tietä pääsen suolta."
"Helppo on päästäksenne. Kun menette vain muutaman sata askelta tuohon suuntaan, niin näette tulen kylästä. Te jo olette melkein suolta poissa."
Hän tuli pari askelta ja näytti minulle tietä ja kääntyi sitten takaisin. Olin jo kulkenut muutamia askeleita, kun hän yhtäkkiä huusi minulle:
"Tulkaa tänne, herra Laval, en voi sittenkään laskea teitä menemään tällaisena myrsky-yönä. Kun saatte lämmitellä nuotiolla ja sitten lasillinen konjakkia, niin se vahvistaa teitä matkallenne."
Käsitätte hyvin, että minä halulla seurasin hänen kutsuaan.
"Olen hyvin kiitollinen, hyvä herra", sanoin.
Ja minä menin hänen mukanansa majaan.