"Olen, sire", vastasin minä.
"Minä voin olla hyvin ankara isäntä, kun niikseen tulee", sanoi hän hymyillen. "Te olitte läsnä kun minä puhelin amiraali Bruixin kanssa. Meillä kaikilla on velvollisuutemme täytettävänä, ja kuri on yhtä tärkeä asia korkeimmille kuin alhaisemmillekin. Vaan minun vihani ei koskaan mene tätä kauemmaksi", hän pani kätensä kurkulleen. "Minä en anna vihan koskaan pimentää aivojani. Tohtori Corvisart voi kertoa, että minulla on hitain valtasuoni kaikista hänen hoidokkaistaan."
"Ja että te syötte nopeammin kuin kukaan, sire", sanoi muuan leveämuotoinen ja hyväntahtoisen näköinen mies, joka oli kuiskaillut marski Berthierin kanssa.
"Aha, te veitikka, senkö kepposen nyt olette keksinyt? Tohtori ei voi minulle antaa anteeksi, kun minä sairaana ollessani hänelle sanoin, että minä tahdon mieluummin kuolla tautiin kuin lääkkeisiin. Jos minä syön liian kiireesti, niin se on valtion syy, joka ei anna minulle kuin muutamia minuuttia ruoka-aikaa. Minulle johtuu mieleen, että nyt lie jo päivällisen aika, Constant?"
"Te olette neljä tuntia myöhästynyt, sire."
"Toimittakaa sitten se heti."
"Heti, sire. Herra Isabey on tuolla ulkona nukkeineen."
"Aha, niitä meidän pitää heti nähdä. Tuo hänet sisään."
Sisään astui mies, joka nähtävästi oli juuri tullut pitkältä matkalta.
Hänellä oli kainalossa suuri vasu.
"Siitä on kaksi päivää, kun minä lähetin teille sanan, herra Isabey."