KOLMASTOISTA LUKU.
Grosboisin kirjastossa.
"Teidän täytyy palata takaisin Grosboisiin, Sibylle", sanoin serkulleni tultuamme keisarin neuvotteluhuoneesta. "Tämä leiri ei ole sopiva olinpaikka naiselle."
"Minä en voi hengittää samaa ilmaa kuin isäni", sanoi hän kiihkeästi. "Minulla on ystävä Boulognessa ja minä olen hänen luonaan. Vaan elkää ajatelko minua, Louis, nyt on kysymyksessä Lucienin henki. Te kuulitte, mitä keisari sanoi."
"Kunpa voisimme saada Toussacin käsiimme…"
"Me voimme, me voimme — minä olen siitä vakuutettu, että me voimme. Kun te vain tahdotte minua auttaa…"
"Minä olen yhtä halukas saamaan hänet kiinni kuin tekin. Minulla omasta puolestani on vähän velkaa sille herralle. Vaan missä hän on?"
"Niin, missä hän on?" sanoi muuan ääni vieressämme, ja kun minä käännyin katsomaan, niin näin Savaryn mustat silmät. "Minun asianani, neiti Bernac, on pitää huoli keisarin turvallisuudesta, ja minä pidän tätä Toussacia vaarallisimpana miehenä Ranskassa. Minä mielelläni uhraisin vasemman käteni saadakseni kuristaa oikealla kurkusta. Siitä mitä kuulin keskustelustanne keisarin kanssa, syntyi minussa toivo, että te voisitte auttaa."
Hän epäili. Minä näin, että hänen naissydämmensä vastusti ihmisen jättämistä gillotinille.
"Toussac tai Lesage", sanoi Savary.