— Pelkään, etten voi, mutta kaikki mitä tiedän, on teidän käytettävänänne.
— Olemme kuulleet mr Cecil Barkerilta, ettette nähnyt — tarkoitan ettette käynyt huoneessa, jossa murhenäytelmä tapahtui.
— Ei, hän sai minut kääntymään takaisin rappusissa. Hän pyysi ja rukoili minua palaamaan huoneeseeni.
— Sen ymmärrän. Olitte kuullut laukauksen ja heti tullut alas?
— Panin yönutun päälleni ja läksin alakertaan.
— Kuinka pitkän ajan kuluttua laukauksen perästä mr Barker pidätti teidät portaissa?
— Ehkä parin minuutin. On vaikea määritellä aikaa sellaisina hetkinä. Hän rukoili minua, etten menisi kauvemmas. Hän vakuutti, etten voisi mitään tehdä ja sitten talutti taloudenhoitajatar, mrs Allen minut portaita ylös. Kaikki oli kuin kamalaa unta.
— Voitteko sanoa meille, kuinka kauvan miehenne oli alakerrassa ennenkuin kuulitte laukauksen?
— Ei, sitä en oikein tiedä. Hän meni alakertaan pukeutumishuoneestaan, enkä kuullut milloin hän lähti. Hänellä oli tapana tehdä kierros talossa joka ilta, sillä hän oli levoton tulen vuoksi. Se on ainoa, jonka vuoksi olen nähnyt hänet levottomana.
— Siihenpä juuri halusinkin tulla, mrs Douglas. Vasta Englannissako te tutustuitte mieheenne?