— Saatte sanoa sen minulle kuukauden päästä. Kuulin, että teillä oli keskustelu poliisien kanssa sen jälkeen, kun olin lähtenyt junasta.
— Mistä sen tiedätte?
— Oh, huhu siitä on kierrellyt — sekä hyvät että pahat huhut liikkuvat helposti tällä seudulla.
— Vai niin. Sanoin noille hurtille, mitä heistä ajattelin.
— Herra nähköön, te olette Mc Gintyn mieleinen mies.
— Mitä — vihaako hänkin poliisia?
Scanlan purskahti nauramaan.
— Menkää häntä tapaamaan, toveri, sanoi hän lähtiessään. Hän ei vihaa poliisia, vaan teitä, ellette tee sitä. Noudattakaa ystävän neuvoa ja menkää heti.
Sattui että Mc Murdolla oli samana iltana toinenkin tärkeämpi keskustelu, joka ajoi häntä samaan suuntaan. Ehkä oli hänen huomaavaisuutensa Ettieta kohtaan tullut entistä silmiinpistävämmäksi, tai oli se vähitellen pystynyt ruotsalaisen kelpo isännän tylsään mieleen, mutta joka tapauksessa täysihoitolanpitäjä pyysi nuorta miestä yksityishuoneeseensa ja ryhtyi heti suoraan asiaan.
— Minusta näyttää, herraseni, sanoi hän, että te mielistelette minun
Ettietani. Onko se totta, vai olenko väärässä?