— Juuri niin, vastasi Mc Murdo.
— No, arvaan että menette vielä pitkälle. Sanokaa, osaatteko vielä tehdä noita dollareita.
Mc Murdo otti puoli tusinaa taskustaan.
— Nämät eivät ole milloinkaan käyneet Washingtonin rahapajassa, sanoi hän.
— Niinkö sanotte! Mc Ginty piti niitä valoa vasten suunnattoman suuressa kädessään, joka oli karvainen kuin gorillan. En näe mitään eroitusta. Luulenpa, että teistä tulee hyvin hyödyllinen veli. Tarvitsemme yhtä tai kahta hurjaluontoista miestä keskuudessamme, ystävä Mc Murdo, sillä on aikoja jolloin meidän täytyy pitää puoliamme. Olisimme pian ahdingossa, jollemme torjuisi niitä, jotka meitä hätyyttävät.
— No, luulen että minäkin puolestani olen torjumassa toisten toverien kanssa, kun siksi tulee.
— Teillä näyttää olevan hyvät hermot. Ette väistynyt askeltakaan, kun kohotin pistoolini teitä vastaan.
— En minä ollut silloin vaarassa.
— Kuka sitten?
— Te, Neuvos. Mc Murdo otti pistoolin paksun merimiesnuttunsa sivutaskusta. Koko ajan tähtäsin teihin. Luulen, että minun laukaukseni olisi ollut yhtä nopea kuin teidänkin.