Miller Hill on huonosti hoidettu julkinen puisto aivan kaupungin keskuksessa. Kesällä se on suosituin huvittelupaikka, mutta talvella se on aivan autio. Sen huipulta ei näe ainoastaan rumaa, epäsäännöllisesti rakennettua kaupunkia, vaan kiemurtelevan laaksonkin lukuisine kaivoksineen ja tehtaineen, jotka mustaavat lumen sen molemmilla laidoilla, ja metsäiset ja lumenpeittämät selänteet sen molemmin puolin. Mc Murdo nousi kiemurtelevaa polkua, jota ikivihreä reunusti, kunnes saapui aution ravintolan luo, joka on kesähuvittelun keskuksena. Sen vieressä oli paljas lipputanko ja sen luona oli mies lakki painettuna otsalle ja takinkaulus kohotettuna. Kun tämä käänsi kasvonsa, näki Mc Murdo, että se oli veli Morris, sama, joka edellisenä yönä oli herättänyt päämestarin suuttumuksen. He vaihtoivat liiton merkin kohdatessaan toisensa.
— Halusin vaihtaa muutaman sanan kanssanne mr Mc Murdo, sanoi vanhempi mies puhuen niin epäröiden, että huomasi hänen puhuvan arkaluontoisesta asiasta. Olitte ystävällinen, kun tulitte.
— Miksi ette pannut nimeänne kirjeen alle?
— Täytyy olla varovainen herraseni. Näinä aikoina ei tiedä mitä saattaa tapahtua. Ei milloinkaan tiedä, kehen voi luottaa ja kehen ei.
— Tietysti voi luottaa osaston veljiin?
— Ei, ei aina sanoi Morris kiivaasti. Mitä tahansa sanomme tai ajattelemmekin, näkyy tulevan tuon miehen, Mc Gintyn korviin.
— Kuulkaa, sanoi Mc Murdo tuimasti, kuten hyvin tiedätte, vannoin minä vasta viime yönä uskollisuutta päämestarillemme. Kehoitatteko minua rikkomaan valani?
— Jos otatte sen siltä kannalta, sanoi Morris surullisesti, voin ainoastaan sanoa olevani pahoillani siitä, että vaivasin teitä tänne. Asiat ovat hullusti, kun ei kaksi vapaata kansalaista voi uskoa toisilleen ajatuksiaan.
Mc Murdo, joka oli hyvin tutkivasti katsonut toveriaan, hellitti hiukan katsettaan.
— Tietysti puhun vain omasta puolestani, sanoi hän. Olen uusi tulokas, kuten tiedätte, ja minulle on kaikki täällä outoa. Minun ei sovi puhua, mr Morris, ja jos aijotte sanoa jotain, niin kyllä minä kuuntelen.