Mc Murdo katsoi vakavana mieheen. Tämän koko ruumis vapisi. Hän kaatoi hiukan whiskyä lasiin ja ojensi sen hänelle.
— Se on lääkettä teidänkaltaisillenne, sanoi hän. Kertokaa se nyt.
Morris joi ja hänen kalpeisiin kasvoihinsa tuli hiukan väriä.
— Voin kertoa sen teille parilla sanalla, sanoi hän. Muuan salapoliisi on kintereillämme.
Mc Murdo tuijotti häneen kummastuneena.
— Oletteko hullu, mies? sanoi hän. Eikö paikkakunta ole täynnä poliiseja ja salapoliiseja, ja mitä haittaa he ovat ikinä meille tehneet?
— Ei, ei; se ei ole kukaan tältä seudulta. Kuten sanotte, me tunnemme heidät ja he voivat saada vähän aikaan. Mutta oletteko kuullut Pinkertonin miehistä?
— Olen kyllä lukenut joistakuista sennimisistä.
— No, voitte uskoa minua kun sanon, ettei ole leikin asia, kun he ovat jäljillä. Jos Pinkertonin mies on ottanut tämän asian suorittaakseen, olemme kaikki hukassa.
— Meidän täytyy tappaa hänet.