— Siksi, että sen on tehnyt mies, joka ei saata epäonnistua — mies, jonka erikoinen asema riippuu siitä tosiasiasta, että hänen aina täytyy onnistua. Suuria aivoja ja suurta järjestöä on käytetty yhden ainoan miehen tuhoamiseen. Se on pähkinän murskaamista vasaralla — mieletöntä voimien tuhlausta — mutta pähkinä on yhtä kaikki hyvin pontevasti muserrettu.
— Kuinka tuli tämä mies sekaantuneeksi juttuun.
— Voin ainoastaan sanoa, että ensimäiset tietomme tästä asiasta saimme eräältä hänen alipäälliköltään. Noilla amerikalaisilla oli hyvät tiedot. Koska heillä oli Englannissa tehtävä suoritettavana, ottivat he osakkaaksi, kuten mikä tahansa muukalainen rikoksellinen saattoi tehdä, tämän suuren rikosasiain mestarin. Tästä hetkestä alkaen heidän uhrinsa oli tuomittu. Ensin hän ehkä tyytyi käyttämään koneistoaan keksiäkseen heidän uhrinsa. Sitten hän ehkä neuvoi, miten rikos oli pantava toimeen. Viimein kun hän luki sanomalehdistä tämän miehen epäonnistumisesta, päätti hän itse tehdä mestariteon. Kuulitte minun varoittavan Birlstonen herraskartanossa Douglasia ja sanovan että tuleva vaara oli suurempi kuin mennyt. Olinko oikeassa?
Barker takoi voimattomassa vihassaan päätään puristetulla nyrkillään.
— Väitättekö, että meidän täytyy tyynesti kärsiä kaikki tämä?
Väitättekö, ettei kukaan koskaan tule voittamaan tuota pääpaholaista?
— Ei, sitä en väitä, sanoi Holmes ja hänen silmänsä näyttivät katsovan kauas tulevaisuuteen. En väitä, ettei häntä voida voittaa. Mutta teidän täytyy antaa minulle aikaa — teidän täytyy antaa minulle aikaa!
Me kaikki istuimme muutaman minuutin hiljaa noiden terävien silmien yhä koettaessa tunkeutua verhon lävitse.