"No mikä se sitten on?"
"Nähkääs. Tiedättehän, että me tällaisten rikosten jälkeen hyvin tarkasti säilytämme kaikki samassa kunnossa. Ei mitään ole siirrelty. Joku mies on yötä päivää ollut vahdissa. Tänä aamuna, kun ruumis oli haudattu ja tutkimus lopetettu — mikäli se tätä huonetta koskee — luulimme me voivamme täällä jonkun verran puhdistella. Tuo matto ei ole kiinni naulattu, se on vain irtaallaan lattialla. Me nostimme sitä ja löysimme -"
"Löysitte, mitä? —" Holmesin kasvoilla kuvastui sanomatonta levottomuutta.
"Olen varma siitä, ettette sadassakaan vuodessa voisi arvata, mitä me löysimme. Näettekö tuota tahraa? Paljon verta on täytynyt tunkeutua sen lävitse, eikö niin?"
"Epäilemättä."
"Niinpä niin. Sitten kai hämmästytte kuullessanne, ettei valkeassa parketissa ole vastaavaa tahraa."
"Eikö ole tahraa? Mutta siinähän täytyy —"
"Niin te sanotte. Mutta siinä ei ole tahraa."
Hän tarttui maton nurkkaan, kohotti sitä ja näytti, että asianlaita oli niin.
"Mutta toinen puolihan on yhtä tahrautunut kuin päällyspuolikin.
Merkkihän sellaisesta tietysti on jäänyt."