"Te olette hullu, herra Holmes — hullu!" huudahti hän viimein.
Holmes otti taskustaan pienen pahvipalan, joka oli leikattu eräästä naisen valokuvasta.
"Otin tämän mukaani, sillä arvelin siitä olevan jotakin hyötyä", sanoi hän, "Poliisi tunsi tämän henkilön."
Rouva huohotti ja hänen päänsä heilahti taaksepäin tuolin selkänojaa vasten.
"Rouva, kirje on teillä. Asia voidaan vielä järjestää. En tahdo mitenkään tuottaa teille ikävyyksiä. Tehtäväni loppuu heti, kun olen antanut tuon kadonneen kirjeen miehellenne. Kuulkaa neuvoani ja olkaa suora — se on ainoa keino."
Rouvan mielenlujuus oli kerrassaan ihmeteltävä. Vieläkin hän pysyi yhtä jäykkänä.
"Sanon teille vielä kerran, herra Holmes, että puheenne aiheutuu mielettömästä päähänpistosta."
Holmes nousi.
"Surkuttelen teitä, rouva. Olen tehnyt voitavani puolestanne — mutta huomaan kaiken olevan turhaa."
Holmes soitti kelloa. Kamaripalvelija astui sisään