"Minun on kai suostuttava teidän ehtoihinne, herra Holmes. Olette epäilemättä oikeassa. Olisihan kohtuutonta odottaa, että te auttaisitte meitä, ellemme me osoita teille täydellistä luottamusta."
"Olen samaa mieltä", säesti nuorempi valtiomies.
"Kerron siis asian juurtajaksain, luottaen täydellisesti teidän ja virkaveljenne, tohtori Watsonin vaitioloon. Vetoan isänmaallisuuteenne, sillä en voi ajatellakaan suurempaa onnettomuutta tälle maalle kuin se, mitä tapahtuisi, jos tämä asia pääsisi julkisuuteen."
"Voitte luottaa meihin."
"Hyvä. Kirje on eräältä ulkovallan hallitsijalta, jota erinäiset päivänpolttavat siirtomaa-kysymykset ovat kovasti hermostuttaneet. Hän on kirjoittanut kirjeen kaikessa kiireessä ja kokonaan omalla vastuullaan. Toimittamissamme tiedusteluissa on käynyt selville, että hänen ministerinsä eivät tiedä mitään koko asiasta. Lisäksi sen sanamuoto on laadittu niin onnettomalla tavalla — eräät lauseet ovat suorastaan uhkaavia — että sen julkaiseminen herättäisi epäilemättä maassamme vaarallisen paljon pahaa verta. Kansalaisten mielet joutuisivat valtavaan kuohumistilaan — rohkenen väittää, että viikko sen jälkeen kun puheena oleva kirje olisi tullut julkisuuteen, Englanti olisi joutunut sotaan."
Holmes kirjoitti erään nimen paperipalaselle, jonka hän ojensi pääministerille.
"Aivan niin, juuri hän. Ja tämä kirje — joka voi maksaa meille tuhansia miljoonia ja satatuhatta miestä — on nyt siis kadonnut aivan käsittämättömällä tavalla."
"Onko asiasta ilmoitettu kirjeen lähettäjälle?"
"On. Hänelle on lähetetty salakielisanoma."
"Mutta ehkä hän haluaakin, että kirje pääsee julkisuuteen."