"Hyvä!" sanoi Holmes kehoittavasti. "Gregson, te edistytte. Teistä voi tosiaankin tulla jotakin."
"Minä rohkenen kehua suorittaneeni tämän jutun jotenkin hienosti", sanoi Gregson ylpeästi. "Nuori mies tunnusti vapaaehtoisesti, että kun hän oli seurannut Drebberiä vähän matkaa, niin huomasi tämä hänet, ja otti ajurin päästäkseen pakoon. Tiellä tapasi hän erään vanhan toverin ja teki tämän kanssa pitkän kävelyn. Kun häneltä kysyttiin toverin olinpaikkaa niin ei hän kyennyt antamaan tyydyttävää vastausta. Minun mielestäni sopii kaikki hyvin yhteen. Mikä minua enimmän huvittaa, on se, että Lestrade on antautunut väärille jälille. Luulenpa, ettei hän saa suuria vaivoistaan. Mutta tuhat tulimmaista, tuoltahan hän tulee itse."
Se oli tosiaankin Lestrade, joka oli tullut ylös rappusista, meidän puhuessamme, ja astui nyt huoneeseen. Se luottamus ja suruttomuus, joka tavallisesti oli ominaista hänen esiintymisessään ja puvussaan, oli nyt poissa. Hän näytti olevan hämmennyksissä ja levoton ja hänen pukunsa oli hoitamaton. Hän oli silminnähtävästi tullut kysyäkseen neuvoa Sherlock Holmes'ilta, sillä huomatessaan virkakumppaninsa, näytti hän ujolta. Hän seisoi keskellä huonetta ja peukaloi hermostuneesti hattuansa, nähtävästi epävarmana siitä, mitä piti tehdä. "Tämä on mitä ihmeellisin juttu", sanoi hän vihdoin, "aivan selittämätön juttu."
"Vai niin, niinkö arvelette, Mr Lestrade", huudahti Gregson riemuiten. "Jo minä sen arvasin, että te tulisitte siihen lopputulokseen. Oletteko onnistunut löytämään sihteeri Joseph Stangersonin?"
"Sihteeri, Mr Joseph Stangerson", sanoi Lestrade vakavasti, "murhattiin Hallidayn yksityishotellissa klo 6 tänä aamuna!"
SEITSEMÄS LUKU.
Valoa pimeydessä.
Se uutinen, jonka Lestrade toi meille, oli niin tärkeä ja odottamaton, että me seisoimme hämmästyksestä mykkinä. Gregson hyökkäsi ylös tuoliltaan ja kaatoi whiskylasinsa. Minä tuijotin Sherlock Holmes'iin, joka puri hampaansa yhteen ja rypisti otsaansa.
"Stangerson myöskin!" mutisi hän. "Asia käy sekavammaksi."
"Se oli aivan tarpeeksi sekava ennestäänkin", mutisi Lestrade kiukkuisesti, istuutuessaan. "Minä näyn tulleen häiritsemään herrojen sotaneuvottelua."