"Se on ihmeteltävää!" huudahdin minä. "Teidän ansionne pitäisi julkisesti palkita. Teidän pitäisi kirjoittaa kertomus asiasta. Ellette te tee sitä, niin teen minä sen."
"Tehkää, niinkuin tahdotte, tohtori", vastasi hän. "Katsokaa tähän", sanoi hän ja ojensi minulle erään sanomalehden.
Se oli päivän "Echo", jossa oli artikkeli rikoksesta.
"Yleisö", sanoi se, "ei päässyt kuulemaan huomiota herättävää oikeusjuttua, kun Hope kuoli niin äkillisesti, sillä hänen epäiltiin murhanneen Mr Enoch Drebberin ja Mr Joseph Stangersonin. Asian yksityisseikat eivät luultavasti tule milloinkaan tietoon, mutta meille on ilmoitettu varmalta taholta, että rikos johtui monta vuotta takaperin alkaneesta, romanttisesta taistelusta, jossa rakkaus ja mormonismi näyttelivät pääosat. Molemmat uhrit näyttävät nuorina ollessaan kuuluneen 'viimeisten päivien pyhiin' ja myöskin Hope, kuollut vanki, oli kotoisin Suuresta Suolajärvenkaupungista. Jos asia ei olekkaan johtanut muihin tuloksiin, niin on se kuitenkin tuonut esille salapoliisiemme kelvollisuuden, ja kelpaa varoitukseksi muukalaisille, että he sopisivat riitansa kotonaan eivätkä toisi niitä englantilaiselle maaperälle. On julkinen salaisuus, että ansio tulee molemmille Scotland Yardin salapoliiseille, herroille Gregson ja Lestrade. Mies vangittiin erään Mr Sherlock Holmesin asunnossa (hän on itse, amatöörinä, osoittanut omaavansa jonkunverran taitavuutta salapoliisin alalla ja voi sellaisten miesten johdossa toivomme me, vielä vastaisuudessa saavuttaa jonkun osan heidän taitavuudestaan). Puhutaan, että on aikomus antaa palkinto molemmille salapoliiseille tunnustukseksi heidän ansiostaan."
"Enkö sitä jo sanonut, kun alotimme?" huudahti Sherlock Holmes nauraen. "Meidän kaikkien puuhiemme tuloksena on se, että olemme hankkineet heille kunnialahjan."
"Olkaa te tyyni", vastasin minä. "Minun päiväkirjassani löytyy kaikki tosiseikat ja yleisö saa oppia tuntemaan ne."