Minä tiesin hyvin, että "luettavalla" tarkotti Holmes rikosasioita. Lehdissä oli jotain vallankumouksesta ja mahdollisesti syntyvästä sodasta sekä odotettavissa olevasta hallituksenmuutoksesta; mutta sellaisesta hän ei välittänyt.
— Lontoon rikokselliset ovat tyhmeliinejä. Katsopas ulos ikkunasta, Watson! Ihmiset näkyvät hyvin epäselvästi, ja siinä samassa he myös katoavat näkyvistä. Ihana ilma rikoksien tekemistä varten.
— Onkin tapahtunut joukko pikku varkauksia, sanoin minä.
Holmes vihelsi ylenkatseellisesti.
— Tämä ilma on sopiva suuremmille teoille. On siunaus ihmiskunnalle, ettei minusta ole tullut rikoksentekijää. Mutta tuollahan, jumalan kiitos, saapuu jotain, mikä tuottaa vaihtelua tähän kuolettavaan yksinäisyyteen.
Se oli palvelijatar, joka toi sähkösanoman. Holmes repi sen auki, luki ja hymyili.
— Kas, kas! Ja minkävuoksi, virkkoi hän, veli Mycroft saapuu tänne?
— No, entä sitten? sanoin minä.
— Entä sitten? Se on samaa kuin näkisi äkkiä maalaistiellä raitiovaunun. Asuntonsa Pall Mallissa ja Diopenesklubi, Whitehall — ne ovat hänen maailmansa. Yhden ainoan kerran hän on käynyt täällä. Mitä maailmassa hänelle on mahtanut tapahtuakaan?
— Eikö hän mainitse mitään siitä? Holmes ojensi minulle veljensä sähkösanoman.