— Ne ovat taskussani.
— Mainiota! Annapa minun nyt muutamin sanoin tutustuttaa sinut siihen, mitä on tekeillä. Olemmehan päässeet selville siitä, Watson, että tuon nuoren miehen ruumis oli pantu vaunun katolle. Olin siitä seikasta varma heti kun tein sen johtopäätöksen, että ruumis oli pudonnut katolta eikä vaunusta.
— Eikö se olisi voinut pudota sillalta?
— En usko sitä. Jos lähemmin tarkastelet kattoa, huomaat, että se on hieman kupera eikä sivuilla ole mitään suojustimia. Senvuoksi voimme varmasti otaksua, että nuori Cadogan West oli pantu sinne.
— Missä hän sitten olisi sinne pantu?
— Sepä meidän juuri pitää saada tietää. Se on saattanut tapahtua vain yhdellä tavalla. Tiedäthän, että maanalainen rautatie tulee tunnelista eräässä yksinäisessä paikassa West Endissä. Muistelen hämärästi, että erään talon ikkunat olivat vain muutaman askeleen vaunuja korkeammalla. Voi olla varsin mahdollista, että ruumis on heitetty vaunun katolle juuri tuon talon ikkunasta.
— Se ei tunnu laisinkaan todenmukaiselta.
— Epätodenmukainen on useinkin todellisuus. Kun sain tietää, että kansainvälinen johtava asiamies, joka on poistunut Lontoosta, asui eräässä talossa tuon rautatien vieressä, ilostuin niin että — — sinä varmaankin hämmästyit riemukkuuttani!
— Vai niin, siis siitä syystä!
— Niin. Henkilö on Hugo Oberstein, Caulfield Gardens 13. Alotin tutkimukseni Gloucester-Roadin asemalta, missä lähdin erään apumiehen kera käymään pitkin linjaa. Tulin tyytyväiseksi huomatessani, että Caulfield Gardenin talojen taka-ikkunat ovat radallepäin vielä sitä suuremmalla syyllä kun kuulin, että maanalaisen radan junat usein seisovat siinä muutaman minuutin, odottaen vastaantulevaa, suurempaa junaa.