Joka tapauksessa voimme yrittää tätä ääntä kohti. Eikö niin?
Tällä kertaa en uskalla puhua mitään »juoksevista elävän veden virroista.» Se olisi — ainakin minulle itselleni — liian paljon. Tunnen saaneeni maistaa hiukan niiden vilvoittavaa vettä ja jään onnellisena, vaikka väsyneenä, niiden ääreen, hautautuen niiden autuaaseen kohinaan. Amen.
KAIKKIEN SYDÄNTEN PÄIVÄ.
Rukoussunnuntai. — 2 Moos, 17. 8—15.
I.
Israel taisteli Luvatun maansa puolesta. Teksti kuvaa muuatta kohtaa niiden monien sotien sarjassa, jotka Israel sai kestää. Tällä kertaa oli vastassa mahtava Amalek.
Niin kauan kuin Mooses jaksoi pitää käsiänsä koholla, voitti Israel. Mutta kun hänen kätensä uupuivat, voitti Amalek. Lopuksi täytyi Aaronin ja Huurin tulla auttamaan häntä.
Emme halua viipyä tällä taistelukentällä; loppu siinä kävi hyvin: — pystytettiin alttari, jolle annettiin nimeksi: »Herra on minun lippuni.» Vaan tahdomme tarkastella erästä toista taistelukenttää, jolla on suoritettu ja yhä vieläkin suoritetaan monta epätoivoista ja tuskallista kamppailua, — suoritetaan niin kauan kuin maailma seisoo.
Se taistelukenttä on ihmissydän.
Runoilija Koskenniemi antaa runossaan »Sydämen hauta» ihmissydämen lausua taisteluistaan: