Opetuslapset olivat nyt siinä tilassa. »Te tunnette hänet», sanoo Vapahtaja, — »sillä hän pysyy teidän tykönänne». Helluntaina toteutui sitten tämä sana: »ja on teissä oleva».
Jotta siis ihminen tulisi täytetyksi hengellä, on hänen ensin koettava hengen läheisyyttä.
Kolmanneksi opimme sen, kuinka ihminen joutuu kokemaan hengen läheisyyttä. Se tapahtuu siten, että ihminen oppii rakastamaan Vapahtajaa ja pitämään hänen käskynsä. Hänessä ilmaantuu siten Jumalan hengen työ.
Rakastamaan Vapahtajaa, sanoimme. Kuinka se käy päinsä?
Siten, että opitaan rakastamaan hänen elämäänsä sellaisena kuin Uusi Testamentti sen meille esittää — hänen sanojaan, hänen antamaansa esikuvaa. Siten, että opitaan ihailemaan sitä nöyryyttä, uskon lujuutta ja puhtautta, joka hänessä ilmenee, — eikä ainoastaan ihailemaan, vaan toteuttamaan sitä omassa elämässä. Silloin saadaan kokea hengen läheisyyttä.
Sitä voivat toisinaan kokea sellaisetkin ihmiset, jotka eivät Jumalasta välitä, kun he taistelevat esim. jonkun jalon aatteen puolesta. Vaikka toiselta puolen on vähän vaikea ajatella ihmistä, joka ei välittäisi Jumalasta, ja kuitenkin taistelee jalon aatteen puolesta.
Neljänneksi opimme, ettei Jumalan henki ole määrätty meitä vain lähentelemään, vaan valloittamaan sydämemme. Ja väkirynnäköllä.
Se tapahtuu sinä hetkenä, jolloin meidän henkinen maailmamme avautuu
Jumalan hengelle.
Puhutaan kahden ihmisen henkisestä sukulaisuudesta. Mitä sillä tarkoitetaan? Sitä, että näiden ihmisten sielut ovat avautuneet toisilleen: he ymmärtävät toisensa täydellisesti. Kehittyneemmän ihmisen hengenelämä vaikuttaa aina voimakkaammin sellaiseen, joka on alemmalla kehitysasteella. Sen todistaa todeksi elämä.
Jumala on täydellinen henki. Hänen henkensä voi siis aina vaikuttaa meihin niinkuin alemmalla kehitysasteella oleviin. Ja kun se sen tekee, tapahtuu se voimalla, — suurella, valtavalla voimalla, niin että se ottaa haltuunsa koko meidän olentomme, henkemme ja ruumiimme.