— Ohoh! Kovinpa nyt herroiksi! On tainnut olla hyväkin päivä.
Janne Flykt ei vastannut, vaan puitti huoneeseen. Leskisen matami oli tuttavallisissa väleissä kaikkien matkustavaisten kanssa. Tälläkin kertaa hänellä oli kolme posetiivaria, yksi kuparisepänsälli ja viuluniekka.
Mutta Plykti oli niistä kaikista siivoin.
Kuparisepänsälli Kuhlberg tinaili kattilaa uunin edessä. Hän virnisti hyväntuulisesti asuintoverilleen.
— Morjens, morjens! Aikaisinpa tulet. Taisit käydä "Tiikerissä"?
"Tiikeri" oli muuan laitakaupungin kivijalkakapakka, jossa Leskisen matamin matkustavaiset pistäytyivät silloin tällöin ottamassa pienen ryypyn.
— Enpä käynyt. Sen kun vain muuten lopetin … vähän aikaisemmin.
Leskisen matamin matkustavaiset olivat kaikki lähemmin tuttuja keskenään, ja Janne Flykt oli helposti mukautunut tähän toveruuteen.
Kuhlbergilla oli jalkainsa juuressa kasa erilaatuisia kattiloita ja kahvipannuja. Hän keräili niitä kaupungilta, ja "vierastuvassa" tinattiin kattiloita posetiivin säestyksellä, varsinkin silloin kun "Verri" sattui hyvälle päälle.
Ferri, italialainen, oli vielä kaupungilla samoin kuin toisetkin posetiivinsoittajat. Hänen päivänpolttama päällystakkiinsa riippui seinällä ovensuussa.