— Fidelio olemas kohtelias… Aina muista' sano' hyvä iltta, puheli
Porra ja istahti pöydän ääreen.
Apina hyppäsi jälleen Janne Flyktin syliin ja hieroi päätänsä tämän rintaa vasten.
— Fidelio rakastama Flycht enempi ku' minu'.
— Me olemme niin hyviä ystäviä, ai, ai! … Kas niin, istupa nyt kauniisti.
Kahvilayleisön huomio oli hetkeksi kiintynyt noihin kahteen mieheen.
Toinen oli ilmeisesti suomalainen puheesta päättäen.
Janne Flykt tilasi lisää kahvia.
— Sinulla on kylmä, Porra?
— Ja', ja'… La Finlandia fredda, molto! [Suomi kylmä, hyvin!]
Porra pudisti päätään, puhallellen kohmettuneihin kouriinsa. —
Fidelio kärsimä paljon. Ei ole tottu'.
Apina katseli vuoroin isäntäänsä, vuoroin Janne Flyktiä. Näytti kuin se olisi ymmärtänyt mistä puhe oli, sillä se ryömi Janne Flyktin poveen ja katseli sieltä silmiään räpyttäen huoneessa istuvia ihmisiä.
Tarjoilijaneiti toi kahvin.