— Se on vanhaa taikauskoa kaikki tuo salaperäisyys tällaisessa toimituksessa, lausui Janne Flykt Lassilan vanhalle emännälle, joka oli pysähtynyt ovensuuhun.
— Teillä uusilla papeilla näkyy olevan uudet tavat, vastasi tämä toinnuttuaan hämmästyksestään. — Vanha Skarp ei rupea millekään ilman jakkaraa.
— Sen voi kyllä vanha Skarp tehdä, mutta minä aion sen tavan hävittää.
Janne Flykt hymyili jälleen valoisaa hymyään.
— Sitä paitsi se ei ole … terveellistäkään.
Laukkasen leski nyökäytti merkitsevästi päätään Lassilan vanhalle emännälle.
— Kyllä sitten pastori saa tekemistä täällä, jos aikoo kaikki vanhat tavat hävittää.
— Siihen mikä on oikein, en kajoa, mutta kaikki turha pois!
Hän sytytti sikarin ja selitti kirkkoonottamisen tarkoituksen. Hänen valoisa hymynsä vaikutti kuin lämmin päivänpaiste, joka säteilee huoneeseen ja tekee sen kodikkaaksi ja hauskaksi. Läsnäolijat kuuntelivat mielenkiinnolla. Ainoa, jota asia ei näyttänyt yhtään liikuttavan, oli vanha Meri-Kustu.
— Eiväthän ne yksinkertaiset ihmiset ole tulleet sitä ajatelleeksi.