TIEVAN TOPI. Ja minun.
ELLI (halveksuen, puoleksi vihassa). Sinun… etkö lattialla saata…
TIEVAN TOPI. Herra se olen minäkin… papin kokki! Hah, hah! — Nyt saisi olla ryynit.
(Pastori hakee ryynit esille ja antaa Topille.)
KALLA. Jo vain. Minä olen ajatellut jo ruveta vedättämään hirsiä uutta pirttiä varten. Mitä herrat siitä arvelevat?
POLIISI. Joo. Vedätä sinä vaan. Kyllä rahat tulevat.
KALLA. Älä sie puhu. Niin minä teen. Minä palkkaan Morttasen Pieran työmieheksi ja sitten me rupeamme yhdessä rytkäämään. Kalkuvaaran alla on vielä sen verran rakennuspuuta, että uuden pirtin saamme. — Vai mitä lensmanni arvelee?
NIMISMIES. Mikäpäs siinä.
KALLA. Jo vain! Niin me teemme. Sieltä vedätämme, ja sittenkös tässä alkaa kirveiden kalkutus. Kiveliö kuuntelee ympärillä ja ihmettelee, että mitäs nyt Tarvannossa tehdään, kun niin kirveet kalkkaavat? (Kävelee edestakaisin.) Jo vain. Täällä alkaa elämä taas, kun uusi pirtti seisoo tässä enontörmällä. Kelpaa sitten tulla vaikka keisarin käymään.
TIEVAN TOPI (hellan luota). Ei se taida keisari joutaa…
Tarvantovuomaan, hahahah!