TIEVAN TOPI. Eipä, ei. Mutta kun tulevat ne keisarin rahat, niin sitten sopii antaa ilmankin.
KALLA (innostuen ja lyöden Topia olalle). Jo vain! Saat syödä, Topi, niin paljon kuin vatsasi vetää. En peri maksua.
ELLI. Olehan tuossa!
KALLA. En peri maksua. Silloin on meillä leipää, äiti. Ei ole puute, niinkuin nyt.
PASTORI (heittää syönnin ja panee tupakaksi; tarjoaa Kallalle.)
Pannaanpa tupakka.
KALLA. Oikeita paperirossia. En olekaan pitkiin aikoihin polttanut oikeaa tupakkaa. (Huokaisten.) Putkenjuuria olen hakenut ja niitä kuivannut, äijä-riepu. — Tuollaisia. (Näyttää pastorille tupakkakukkaroansa.)
PASTORI (katsellen Kallan tupakeita). Voi hyvänen. Miten näitä polttaa?
KALLA. Älä huoli. Savu niistä lähtee, niistäkin. (Hiljempaa huokaisten.) Karvaita tahtovat olla.
(Nimismies lopettaa syönnin ja menee ulos. Elli menee
pöydän luo korjaamaan ruokia pois.)
TIEVAN TOPI (lopettaa syöntinsä ja sitoo kiinni laukkunsa). Odotahan, Kalla, kun esivallan eläke tulee, niin saat poltella samanlaisia sikaareja kuin Treijarin patruuna Juukean pohjassa.