KALLA (tarkastelee huonetta joka suunnalta). Enpä ole. On papilla täällä vähän toisenlaista kuin entisellä. — Tuo kaappi on sama? (Osoittaa kansliakaappia.)
PASTORI (hymähtäen). Se on seurakunnan kaappi.
KALLA. Menee papilta toiselle… perintönä. Niin vain. (Koettelee kaappia.) Lompolon nikkarin tekemä taitaa olla? Mallista vähän tuntuu.
PASTORI. Tiesi hänet, kuka lie tehnyt.
KALLA (katselee ympärilleen ihmetellen; huomaa poronsarvet). Onpa siinä kelosarvet… vanhan härän sarvet. (Huomaa taulut vasemmalla ja menee varovaisesti taulujen eteen.) Lutheerus!
PASTORI. Ka, tunsipa Kalla.
KALLA (katsellen kuvaa hartaana). Joo, siinä on äijä itse. Lihava mies se oli. Kirkkopostillan kannessa on vähän laihempi kuva.
PASTORI. Niinpä taitaa.
KALLA (katsellen yhä kuvaa). Joo, niin on. — Sitä äijää se paavi pelkäsi.
PASTORI. Taisipa se pelätä.