Neljäs näytös.
Kallan pirtti samassa asussa kuin ensimäisessä näytöksessä. Vasemmalla seinällä etualalla ollut pöytä on siirretty peremmäs sängyn päähän. Pöydän paikalla, päät seinää vasten nukkuvat nimismies ja pappi heinävuoteella lapinlakit päässä ja risainen raanu peitteenä. Oikealla sivuseinällä, hellakamiinin ja oven välissä riippuu puutapeissa yhteen sidotuista pauloistaan kuusi paria kuivamaan pantuja poronnahkakenkiä (nutukkaita); hellakamiinin tangossa niinikään pari nutukkaita kuivamassa. Kaarina nukkuu vaatteet yllä ja lapinmyssy päässä perällä oikealla ovensuu-sängyssä. Ikkunan alla heinävuoteilla nukkuvat 1:n ja 2:n rajamies, poliisi ja Tievan Topi, Viimeksimainitulla toinen polvi pystyssä, täysissä vaatteissa muuten, paitsi että ovat sukkasillaan. Kalla istuu sängyn laidalla sivellen miettiväisenä partaansa. Kiilussa tuli. Aamuvarhainen. Talvi.
KALLA (nousee varovaisesti ja kävelee hiljaa nimismiehen ja papin vuoteelle; pysähtyy kädet selän takana ja katselee nukkuvia; puoliääneen). Siinä nukkuu pappi lensmannin kanssa niin makeasti kuin kotonaan. Lattialla saavat vielä maata tämän kerran, mutta ensi kerralla taitaa olla jo parempi nukkumapaikka. (Sivelee partaansa, toinen käsi selän takana.) Minä teetän Morttasen isännällä uuden sängyn ja maalautan sen viheriäiseksi. Se sopii hyvin uuteen pirttiin. (Kävelee varovaisesti edestakaisin, kädet selän takana.) Aatamin-Aapo lupasi tulla muurmestariksi… ja Nierivaaran Iiskunas rengiksi… Tyyrispalkkainen se vähän on… 100 kruunua vuodessa ja peskinahat… ja kaksi paria sisnakoita [parkitusta poronnahasta tehdyt housut]… (Pysähtyy ja sivelee partaansa.) On siinä palkkaa… mutta nythän on valtion eläkekin tullut. Kyllä siitä riittää… hyvin riittää. (Pannen kätensä ristiin ja liikutellen niitä hiljaa ylös ja alas.) Oi, voi, sitä armollista keisaria, kuinka oli hyvä, kun lähetti minulle, köyhälle äijä-rievulle, eläke-rahan. Jumala palkitkoon häntä… viimeisellä tuomiolla. Nyt ei muuta kuin kirveet heilumaan ja uutta pirttiä tekemään. Minä tunnen itseni nuoreksi taas. (Menee papin ja nimismiehen vuoteen ääreen ja katselee hellästi nukkuvia.) Oi, voi, pappi, sinä olet siunattu mies, kun rahat hankit… ja olet niin mukavasti vielä järjestänyt, että olet säästänyt tämän riemullisen yllätyksen lähtöhetkeen. Jumala siunatkoon sinua… ja sinua nimismies veljeni myös. (Kävelee rajamiesten vuoteelle.) Ja sinua, Tievan Topi, sinuakin siunatkoon Jumala, taivaallinen Isä, vaikka oletkin paljon pahaa tehnyt ja sivakat minulta särkenyt. Sinä se ilmoitit eilen salaa, että papilla on rahat mukana. (Kävelee keskemmä huonetta.) Johan minä arvasin, että ennakolta se oli päätetty, että vasta lähtöhetken lyödessä rahat saan. Tahdoitte valmistaa minulle, vanhalle miehelle, riemullisen hetken, että saan täällä teidän mentyänne polvillani Jumalaa kiittää hänen suuresta armostaan. (Pyyhkii silmiään.) Minä itken ilosta tänä aamuna, sillä olenhan herännyt… vanhassa sängyssäni… aivankuin taivaalliseen iloon. Eivät murehduta minua nyt mustat seinät enää (katselee seiniä) eikä nokinen katto (katsoo kattoa) eikä tämä lattia (katselee lattiaa). Nyt tiedän saavani uuden pirtin, jossa on puhtaat seinät… ja katto korkeammalla. Kiitetty Herra olkoon! (Menee Kaarinan sängyn luo.) Kaarina, lapseni, sinä minun maallinen oikea käteni. Oi, voi, sinä et tiedä vielä… (Herättelee Kaarinaa.) Kaarina, nousepa riekon ansoja kokemaan.
KAARINA (herää ja nousee istumaan sängyn laidalle; hieroo silmiään).
Isä on jo noussut? Varhainenpa olet ollut. — Missä äiti on?
KALLA. Äiti on jo lypsyllä.
KAARINA. No nytpä ollaan varhaisia, vaikka illalla valvottiin niin myöhään.
KALLA. Älä puhu niin kovaa, etteivät herrat herää.
KAARINA (ottaa nutukkaansa hellakamiinin tangosta; istuu jakkaralle ja henkii). Paljonko nyt on kello?
KALLA (mennen herättäjäkellon luo). Kohta kuusi.
KAARINA (kenkiessään). Tänäänkö rajamiehet lähtevät?