ELLI. Vai kurkkuun sinulle jo pitäisi kaataa ovessa.
NIMISMIES (tervehtii Kailaa ja Elliä laskien kätensä heidän hartioilleen). Terve, terve! Terveisiä Muotkasta.
KALLA (toimessaan). Terve, Jumalan terve! (Tervehtii pappia.) Terve, terve, Jumalan terve! On pappikin lähtenyt taas mukaan. Käykää istumaan, hyvät vieraat. (Menee ulos).
(Miehet riisuvat peskejänsä, kopistelevat lunta poronnahkakengistään ja puhaltelevat käsiinsä. Nimismies ja pappi istuvat vasemmalle. Kalla palaa puusylystä kantaen.)
KALLA (polvillaan hellan edessä; pistää puita takkaan, joka välistä lyö savua sisään; papin puoleen kääntyen). Pappi se ei niin usein käy kuin tämä lensmanni. Joka vuosi kaksi kertaa ja aina kovilla asioilla. (Päätään kynsien.) Kruununkuitit… kunnankuitit… maantiemaksut, semmoisia ne on hänellä asiat. Ja meidän tunturi-ihmisten täytyy maksaa vain, ei auta. Ulosottaa muuten… armotta. Sillä on kova virka tällä lensmannilla.
PASTORI (joka on sytyttänyt piipun). Eikö Kalla ole lukenut, että lain virka on kuoleman ja puustavin, mutta evankeliumin virka elämän ja rauhan?
KALLA (hyppää pystyyn). Ja ilon ja riemun ja autuuden! Kyllä kuulee, että pappi on tullut taloon. Kuulee äänestä jo! (Papille.) Niin vain, veljeni, niin se on, kuin sanot: elämän ja rauhan ja autuuden. (Hykertelee käsiään ja kävelee edestakaisin, kunnes pysähtyy nimismiehen eteen, joka on avannut eväslaukkunsa.) Jaa, lensmanni, sinä se olet ollut alhaalla taas? Helsingissä?
NIMISMIES (suu täynnä leipää.) Joo, olenhan minä.
KALLA. No, mitä sinä siellä? Lisäopissa, vai?
NIMISMIES. Ainahan sitä oppiikin.