Minä lintunen satakielinen,
Rusorintainen, kupukaunoinen,
Pesän laatisin valtavainioon,
Valtavainioon, pellon pientaroon;
Mutta sielläkin minä pelkäisin
Kyntöpoikoa pölypaitoa:
Pesän rikkoisi, kesän hukkaisi.
Minä lintunen satakielinen,
Rusorintainen, kupukaunoinen,
Pesän laatisin nurminiitulle,
Nurminiitulle viherjäiselle;
Mutta sielläkin minä pelkäisin
Niittopoikoa valkopaitoa:
Pesän rikkoisi, kesän hukkaisi.
Julistus.
(M. Vörösmarty.)
Järkähtämättä palvellos,
Magyari, maatasi!
Se kehtos on, se hautanas
Sun kerran kätkevi.
Tään ainoon paikan päällä maan
Soi sulle sallimus;
Täss' elää, kuolla täytyy sun,
Tul' onni, onnettuus.
Sit' isäis hurmein kasteli
Jo vuostuhantinen
Ja nimin suurin, kallehin
Pyhäksi vihki sen.
Täss' eestä maansa sotivat
Nuot urhoot Árpád'in;
Täss' orjan kahleet katkesi
Tarmosta Hunyad'in.
Vapaus! Tässä kannettiin
Veristä lippuas,
Ja tässä parhaat miehemme
Loputon vaino kaas.
Mut kansa kaikki koettanut,
Nää vaivat nähdessään,
Jos harventuikin, murru ei,
Rohkeena soi sen ään':