Suomalaista tekstiä lukiessa tekee hyvin oudon vaikutuksen se seikka, että Jeesusta tässä sanotaan ainoaksi jumalan lapseksi, vaikka juuri edellä on sanottu, että sana eli uusi elämänymmärrys antaa voiman kaikille, jotka sen omistavat, jumalan lapsiksi tulla. Tässä on kuitenkin vaan virhe suomennoksessa. Sana "ainoa" on vaihdettava sanaan "omasyntyinen" tai "yksisyntyinen" tai johonkin muuhun sopivaan sanaan, joka ilmaisee, että poika on samaa verta ja luuta kuin hänen isänsä. Ruotsiksi on tämä kohta käännetty: "och vi skådade hans härlighet, såsom den af Fadren enföddes härlighet." Sama suomennoksen virhe erehdyttää lukijaa kolmessa muussa Johanneksen evankeliumin kohdassa, nimittäin: 1: 18; 3: 16, ja 3: 18.
Johannes kertoo tässä vaan, selitettyänsä ensin mitä on ihmisen syntyminen jumalasta, kuinka he näkivät Jeesuksen syntyvän jumalasta juuri siten kuin hän oli selittänyt, eli että sana tuli Jeesuksessa lihaksi.
Mitä se on: sana tuli hänessä lihaksi? Tietysti sitä, että hän toteutti omassa lihassaan jumalalta tulevan sanan ihmiselämän tarkoituksesta. Mitä se on: sana asui heidän seassaan, eli, kuten Johannes sanoo epistolassaan: "sana, joka alusta oli, jonka me kuulimme, jonka me silmillämme näimme, jota me katselleet olemme, ja meidän kätemme pidelleet ovat"? Se on: kun hän puhui heille, niin he hänen sanoistaan päättivät, että hän puhui mitä hänelle jumala sanoi; kun he näkivät hänen elävät tekonsa, niin he näkivät, että hän teki mitä hänelle jumala sanoi; kun hän julisti valtakunnan sanaa, niin he ymmärsivät, että hän opetti mitä hänelle jumala sanoi.
Tämmöinen on Johanneksen evankeliumin esitys Jeesuksen henkisestä syntymisestä.
On tärkeätä nyt verrata tämä Johanneksen esitys Jeesuksen henkisestä syntymisestä muiden evankelistain esityksiin samasta asiasta.
Kuten jo mainittu, Johannes puhuu henkisestä syntymisestä yleiseltä kannalta, selittäen, mitä Jeesuksen henkinen syntyminen oikeastaan oli; muissa evankeliumeissa taas asia esitetään Jeesuksen kokemana sisällisenä ilmestyksenä. Johanneksen evankeliumin mukaan jumalasta syntyy se ihminen, joka ottaa vastaan valkeuden eli elämän sanan. Mutta valkeus eli sana on jumalallinen ilmoitus siitä mitä elämä on, ilmoitus, että elämä on jumalan tahdon täyttämisessä. Tämä sana ei ole käsite, ei ajatus, ei järki, vaan se on nykyhetkessä kuuluva jumalan elävä ääni, tahto, sana siitä mitä ihmisen on elämässä tekeminen. Se sana itse siis on iankaikkinen elävä jumala, jonka kautta kaikki on syntynyt ja jossa ihmisen elämä on. Ja sentähden ihminen vastaanottaessaan tämän sanan itsetietoisesti sitä täyttämällä, syntyy uudestaan, niin ettei hän enää ole ihmisen, vaan jumalan omasyntyinen poika.
Kaikki tämä on nyt sanottu Johanneksen evankeliumin alussa, vv. 1-14.
Aivan sama on ajatus muillakin evankelistoilla, jotka esittävät Jeesuksen henkisen syntymisen hänen kokemanaan sisällisenä ilmestyksenä. Kuten olemme nähneet, on näissä syntyminen jumalasta kuvattu niin, että Jeesus, kuultuansa Johannes kastajalta valtakunnan opin eli sanan, tunsi tämän sanan tulevan eläväksi hengeksi itseensä, ja nyt ikäänkuin omin korvin kuuli sen äänen: sinä olet minun rakas poikani. — Juuri tätä samaa sanotaan Johanneksenkin evankeliumissa: alussa oli sana ja se sana oli jumala; ihminen, joka sen vastaanottaa, saapi voiman jumalan lapseksi tulla. Eli: sana tulee lihaksi ja kaikki näkevät sen niinkuin omasyntyisen lapsen isästä, täynnä armoa ja totuutta.
Yhtäläisyys on vielä seuraavassa:
Johanneksen evankeliumissa sanotaan: sanassa on elämä ja elämä on ihmisten valkeus. Tämä nyt merkitsee, että ihminen elää siitä että jumala puhuu hänelle, — että hän kuulee sanan ja täyttää sen niinkuin oman isänsä tahdon. Juuri samoin ajattelee Jeesus muiden evankeliumien mukaan, syntyessään jumalasta korven yksinäisyydessä: ei ihminen elä ainoastaan leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka jumalan suusta lähtee.