Helenan oli tämä vastaus niin mieleen, että hän olisi tahtonut molemmin käsin puristaa Georgin pään syliinsä. Mutta koska tuommoinen ei kuulunut heidän tapoihinsa, rupesi hän vaan muka muuten hokemaan:
— Oikein poikaseni. Ihan oikein poikaseni.
Ja sillä välin toisen huomaamatta pyyhkäsi ilon kyyneleet silmistänsä.