Ihmetyttäviä hengen lahjoja oli hänelle annettu. Hänen sielunsa oli kuin irti ruumiista, ja joskus, veljien ollessa koossa, näytti kuin hän olisi tullut sisälle tai mennyt ulos kenenkään voimatta sanoa, mistä hän oli tullut tai kuinka hän oli kadonnut.——
Nyt, pyhityskokouksen aattona, kun he olivat olleet koossa ja, rukoiltuansa, rupesivat jättämään toisilleen hyvästiä huomiseksi, tuli Friida yhtäkkiä sisälle ja pysähtyi heidän keskellensä.
—Siunattu ole sinä, Jumalan lapsi! sanoi vanhin veljistä, ja samassa olivat he piirinä hänen ympärillään.
—Rauha olkoon teille! vastasi Friida.
Mutta hän ei ruvennut nytkään puhumaan, eikä kukaan tahtonut häntä ensiksi puhutella.
Hän tuli vaan hiljaa Beedan luo, pani kätensä hänen olalleen ja sanoi:
—Tahdotko seurata minua?
—Tahdon, vastasi Beeda.
Sitten hän meni toisen uskonsisaren luo ja sanoi:
—Agnes, seuraatko sinäkin minua?