Ja Fannyn täytyi muistaa, elää uudestaan se Honkavaaran hetki ja uteliaasti tiedustella Heikin aikeita.—
Jollei nyt, niin kerran!
Samana iltana Heikki vielä tapasikin Fannyn.
Se tapahtui pukueteisessä.
—Ah, herra Vuorela, sanoi Fanny hänet huomattuaan.—Tahdotteko sanoa veljelleni, että olemme poislähdössä.
Heikki toimitti pian asian.
Artturi istui siellä tovereineen eikä ollut tietääkseenkään mistään poislähdöstä, pyysi vain Heikkiä ilmoittamaan, että hän tahtoi jäädä.
Fanny rypisti hienosti silmäkulmiaan, mutta naurahti sitten Heikille kiitokseksi.
—Te olette jättänyt maaseudun? hän kysyi sitoessaan vaippaa päänsä ympärille.
—Niin, olenhan minä, vastasi Heikki vain.