Entä jos elämä ei olekaan jakso kärsimyksiä! Mikä pakko hänen onkaan sitä aina semmoiseksi ajatella!
Ja Heikki kohautti hattuansa ja mitä sydämellisin hymy huulilla vastasi pöydän toisesta päästä esitettyyn maljaan.
He näyttivät kiintyvän häneen yhä enemmän.
Piiloon vain koko sisäinen maailma lapsekkaine haaveineen ja ihanteineen.
Olli oli oikeassa!
Fanny seurueineen lähti ja tuli kulkeneeksi ihan heidän pöytänsä ohitse.
Heikki nousi vain paikaltaan ja nosti hattuansa.
Fanny pysähtyi epävarmasti, niinkuin olisi tahtonut antaa hänelle tilaisuuden ojentaa kättä hyvästiksi.
Ja lensi tulipunaiseksi, kun ei Heikki ojentanut.
Mutta heidän mentyänsä selvisi Heikille samassa, ettei hän noiden rukkasten vuoksi suinkaan vielä ollut Fannyä kadottanut.