TIITUS: (katselee oikealle) Mainettasi kauniimpi olet sinä, Berenice. Mutta et sinä rakkauden asioissa ole ensikertalainen; hyvin, hyvin tunnen maineesi siinäkin, ha-ha-ha!
BERENICE (tulee oikealta, katsoo ympärilleen, huomattuaan tulleensa leiriin asti kääntyy takaisin, näkee Tiituksen; itseksensä:) Tuo täytyy olla Tiitus Vespasianus.
TIITUS: Kuka olet, kaunis juutalainen?
BERENICE: Kuka sinä olet—roomalainen?
TIITUS: Katso!
BERENICE: Senttuurio? Jokseenkin kaunis mies,—mutta väistyhän nyt sentään tieltäni. Minulle on täällä rauha luvattu.
TIITUS: Sinä olet Berenice, Herodes Agrippaan sisar.
BERENICE: Ja sinä?
TIITUS: Minä tahdoin sinulle ilmoittaa, että se, jota olet odottanut, on palannut leiriimme.
BERENICE: Olen kuullut Tiitus Vespasianuksen tulleen leiriin. Mutta että minä olisin häntä odottanut, sitä en tiedä.