DOMITIANUS: Mainiosti puhuttu. Julistan sinut hovirunoilijakseni, kun tulen Caesariksi. Syöttäkää ja juottakaa häntä.
AULUS CAECINA: Mitä sanoo meidän filosoofimme tähän? Runoilija taisi antaa pienen letkauksen teikäläisille.
FILOSOOFI: Vapaudesta sanansa puhuivat, suustansa löyhkäsi orjan henki. Mutta meitä filosoofeja huvittaa aina vastakohdat. Niinpä tiedän minä toisen opin, joka myöskin rehoittaa tulevassa valtakunnassasi, caesar, —ja, kuten äärimmäisyydet aina, on yhtä hullunkurinen.
DOMITIA: Puhu sinä vuorostasi.
FILOSOOFI: Nuo kristityt, joita Neero sirkuksessa pedoilla raatelutti ja rovioilla poltti, ne opettavat, ettei keisari ensinkään voi olla onnellinen.
DOMITIANUS: Kuka olisi onnellisempi keisaria?
FILOSOOFI: Se, joka ei huoli vallasta eikä rikkaudesta, sanovat he.
AULUS CAECINA: Joitako pedot raatelevat? ha-ha.
LÄSNÄOLIJAT: Ja joita rovioilla poltetaan? ha-ha-ha.
DOMITIANUS: Vieläkö kristityitä on meidän valtakunnassamme, Aulus?