(Juutalaiset kulkukauppiaat ja tytöt päästävät hätähuudon ja juoksevat eri haaroille pois).
SENTTUURIOT: (nauravat). Tavaransa he meille sentään jättivät. (Ottavat viinileilejä ja laakerin oksia koreista ja asettuvat jatkamaan juominkeja seppelöiden toisiansa.)
2:NEN SENTTUURIO: Pelkkiä hyviä uutisia! Terve vanha Vespasianus, leiripäällikkömme! Nuku rauhassa teltassasi, mutta anna poikiesi huvitella! Ja terve Otho, uusi imperaattorimme! Terve!
3:S SENTTUURIO: Vai sinne ne Tiituksen toiveet menivät! Sen taisi arvatakin.
1:NEN SENTTUURIO: Älä sano. Tiitus on palannut tänne varmempana kuin koskaan.
2:NEN SENTTUURIO: No? Onko hänellä nyt toivo päästä Othon ottopojaksi.
1:NEN SENTTUURIO: En tiedä. Varmana hän vaan on palannut. Hän on kuin hullu onnestansa. Ennen se oli vaan epävarmaa hapuilemista,—sanoo hän:—nyt uskon itsekin.
2:NEN SENTTUURIO: En minä vaan usko. Minäkin tunnen Rooman.
3:S SENTTUURIO: Ei Tiitus roomalaisille kelpaa! Ovatko hänen kasvonsa roomalaisen kasvoja! Eivätkö ne ole pikemmin gallialaisen nousukkaan, jolta puuttuu vaan kierretty viiksiparta!
4:S SENTTUURIO: Älkää sanoko, onhan Tiitus kasvatettu Neeron hovissa.