(Sortuu).
BERENICE: Rooman kansan kuullen lupasit jokaisen pyynnön täyttää.
TIITUS: Surku minun tulee sinua, Berenice raukka. En minä tahdo että kukaan sinulle sentään pahaa tekee. Minä annan sinulle keisarillisen suojeluskirjan——
BERENICE: Ääneen puhu! Lupauksesi huusit ääneen.
TIITUS: Ääneen siis sinäkin lausu pyyntösi, niin minä vastaan ääneen, koko Rooman kansan kuullen. Nyt se tapahtukoon.
BERENICE: Pyyntöni arvaat. Jokainen sen arvaa.
TIITUS: Niinpä minä koetan arvata mitä voin sinulle parasta tehdä.—
(Käskynhaltijalle): Keisarillinen laiva järjestetään ruhtinatar
Berenicen käytettäväksi. Ruhtinatarta seuraa keisarillinen suojelus.—
Niin, Berenice, täytän vanhan toivosi. Päästän sinut kaukaisessa
kotimaassasi käymään.
BERENICE: Kiitän armostasi! (Masentuneena itsekseen): Nyt, Tiitus, sanoit oman tuomiosi. (Peräytyy askel askeleelta edemmäs).
TIITUS: (Berenicelle) Niin, Berenice, hyvästi! Minä en ollut se, joka tein sinut Augustaksi!
(Alkaa kuulua hiljainen, tukehutettu aploodi patriisien puolelta).