MARKKINAVÄKI: Kenraalikuvernööri!
1:NEN MARKKINAMIES: Olisiko uskonut!
2:NEN MARKKINAMIES: Mitäs muut suuret herrat siihen sanovat?
PEKKA: Kaikki ovat kuin raivoisat pedot viskaalin jäljissä. Tahtoivat ottaa kiinni Räisälän käräjillä, kun jäimme yksin ja oli pimeä. »Viiltelenkö puukollani», kysyin minä. »Pistä puukkosi tuppeen, et saa kädelläsikään huitaista», hän vastasi.
MARKKINAMIEHET: No?
PEKKA: Siihen olisi jäänyt kiinnipantavaksi. Ei tahtonut paeta eikä sallinut riipsiä. Mutta minä ihan viime hetkessä työnsin hänet rekeen ja läimäytin oritta piiskalla. Niin pääsimme. Muuten olisikin hukka perinyt. Sieltä ajaessa korotti viskaali minut sihteeriksi. En minä herroja pelkää!
2:NEN MARKKINAMIES: Etkö sitä mustapartaistakaan?
PEKKA: Niin Tönsöltiä? No jos pimeällä vastaan tulis ja luulisin piruksi, en tiedä kuinka kävisi.
2:NEN MARKKINAMIES: Mutta päivällä?
PEKKA: Jos ei kukaan näkis?