1:NEN MARKKINAMIES: He tulevat rumpujen kanssa joka suunnalta ja mars vaan joka kymmenes mies.
SAMUEL CRÖELL: Jos sotakomisarjuksen rumpu kuuluu, sitä ei saa paeta.
Me jäämme paikoillemme, ja minä kiellän toimituksen.
1:NEN MARKKINAMIES: Vielä heillä on tapa ruplaveroja nostaa joka mieheltä ja heillä on verovoudit muassansa.
SAMUEL CRÖELL: Mitään veroja eivät saa nostaa näissä tilaisuuksissa.
Sen kieltää asetus. Ja me sen myöskin kiellämme.
3:S MARKKINAMIES: Paperit sinulla taitaa olla ylen hyvät, kun puhut kuin kuninkaan nimessä.
SAMUEL CRÖELL: Hyvät ovat.
4:S MARKKINAMIES: Koska sinulla on lupa kuninkaalta, niin sanoppa sanasi tässä asiassa: Meidän kylässä näet on aatelisherra; hänelle on Ruotsin kruunu myynyt kaikki meidän veromme. Mutta tämäpä nyt tahtoo isännöidä, veroja nostaa kaksinkerroin ja sitte vielä——
5:S MARKKINAMIES: Mutta meidän kylässä on aatelisherran vouti pannut kiinni veljeni,—ei ollut mitään syytä, siitä vaan ettei nostanut lakkia.
4:S MARKKINAMIES: Kuulehan minun asiani ensin. Hän on käskenyt meidän kaivaa joen niittyjemme poikki, että hänen maansa kuivaisi. Mitä sanot tästä?
SAMUEL CRÖELL: Mitään ojaa älkää kaivako. Sanokaa herrallenne että viskaali itse tulee käräjille. Kyllä hän painaa häntänsä alas.—Sinä siellä (5:lle markkinamiehelle) sano voudille, että viskaali käski päästämään veljesi, ja hän päästää.