LAHNAS: Hiisi teitä odottakoon!
(Hiihtää pois kolmen muun vakoojan kanssa).
PAAVOLA: Tunnen sinut Samuli. Oh sinua, Samuli, Samuli!
SAMUEL CRÖELL: Ruotsin valta on kerran kostava kaikki vääryydet.
PAAVOLA: Menehdyt siihen uskoosi!
SAMUEL CRÖELL: Se on sinun uskos.
PAAVOLA: Jousta emme voi jännittää herroja vastaan, meidän täytyy paeta.
SAMUEL CRÖELL: Onhan laki.
PAAVOLA:—ja he itse tuomarina. Ei ole meillä aseita heitä vastaan, Samuli. Seisomme kuin pedon edessä. Jos voimme salaa iskeä, niin iskemme; jos hän vainuaa meitä, me hänet petämme; jos joudumme eteen, me liehakoimme häntä lakki kourassa. Mitä muuta tekis se, jolta on ase otettu.—Samuli, sinä olet meidän mies, vaan et ole talonpoika. Sinä rakastat heitä ja tahdot että oikeus tapahtuisi heidän keskellänsä. Me emme välitä heistä. Vielä enemmän: me vihaamme heitä. Jos heillä olisi kynnet niinkuin kotkalla, jos hampaat niinkuin sudella ja jos voimat niinkuin karhulla, ja he nousisivat meitä vastaan, me emme vihaisi heitä. Mutta he eivät ole meitä pitemmät, ei voimat riitä meidän voimillemme, samaa ihmisrotua, samaa verta ja lihaa, ja kuitenkin— meidän täytyy seista aseettomina heidän edessään ja paeta heitä, tikari tupessa. Se on siksi, Samuel,—siksi me vihaamme heitä, vihaamme! Oh; mitä puhunkaan sinulle!
SAMUEL CRÖELL: Niin, niin, ehkäpä niin täytyy olla, että te pakenette.