1:NEN JOUSIMIES: Paha vaan, jos kauan vielä viipyy, kohta on niin pimeä, ettei näe ampua,
2:NEN JOUSIMIES: Hiljaa! Ellen erehdy,—kuulen askeleita tännepäin.
SOFIA: Nyt paikoillenne.
(Jousimiehet hajoavat eri suunnille.)
Törnskjöld yksin!—Siis vielä kerran valehdella nöyrtynyttä.
KOLMAS KOHTAUS.
Sofia. Törnskjöld.
TÖRNSKJÖLD: Sinä siellä kuka olet?—Ahaa, Sofia! Harmaaksi olet sinäkin käynyt. Näytäppäs kun katson sinua, Sama, sama olet. Ei ylpeys ole vielä hivunut sinusta. Ei ole vielä kangistunut niskasi. Sinä olet meidän rotua. Tahdot vaan teeskennellä nöyrää, että sinulle Samuelin antaisin.—Tule linnaan, siellä saamme puhua.
SOFIA: Linnaanko? Pelkään tuota linnaa ja sen holveja.
TÖRNSKJÖLD: Sinä pelkäät?! Ei ole totta. Sinä et pelkää paholaista itseänsä,—kuinka sitten hänen linnaansa. Ylpeä olet vaan. Et tahdo tulla hakemaan Samuelia, tahdot että hänet sinulle toisin.