TÖRNSKJÖLD: Mitä hän sinulle sanoi?
TALONPOIKA: Ei minulle,—toisille. Ei minulla ole mitään aseita, ei mitään.
TÖRNSKJÖLD: Mitä sanoi toisille?
TALONPOIKA: Ei hän käskenyt tulla tänne, käski jäämään kylään.
TÖRNSKJÖLD: Oliko toisilla aseita?
TALONPOIKA: Mitäpä, armollinen herra, semmoisilla pila-aseilla teidän linnaväkeänne vastaan,—kellä sirppi, kellä viikate ja vaan jollakulla jousi, eihän semmoisilla mitä!
TÖRNSKJÖLD (päästää irti talonpojan): Sofia! Petos! (Äkkiä, tuskaisella kauhistuksella): Samuel,—nyt ymmärrän—te olette liitossa keskenänne! Samuel on tahtonut minut pettää! Samuel—pettää minua!
(Samuel Cröell seisahtuu linnan ovella. Ryysyissä.)
Kuinka saatoin olla sitä näkemättä. Kuinka saatoin luulla—(Huomaa Samuel Cröellin): Samuel, kaikki on tullut ilmi! (Menee hiljaa häntä kohden.) Mikä on nyt sinun katseesi? Näytäs, näytäs—!
(Sofia nostaa huivin.)