LEENA: Uuno, yhtä sinä et ajattele: tirehtööri on sedän ystävä, sedän voi olla hyvin vaikeata kieltää palvelusta ystävältänsä.
UUNO (melkein raivokkaasti): »Vaikeata»! Ja sinä tiedät hänet pettäjäksi! Siksikö luonto on antanut muutamille naisille niin kauniit suut, että he noin kamalia puhuisivat! »Vaikeata»! Mutta tiedätkö sinä Leena mitä sinä sanot! (Katkerasti ja hiljaisemmalla äänellä): Mutta mitäs minä puhunkaan! Itsehän sinä myöskin, sentähden että jokin tuntuu vaikealta sanoa, olet valmis tekemään väkivaltaa pyhimmälle kaikesta, omalle rakkaudellesi!
LEENA (loukkaantuneena): Se ei ole niin!
VALDEMAR: En ymmärrä mitä te puhutte, mutta…
UUNO: Välistä minun tekisi mieli olla tuona ukkosena iskeäkseni muutamaan lahoon taloon ja tehdäkseni puhdasta jälkeä!
LEENA: Ollaksesi sitten yksin oikeassa.
UUNO (raivokkaasti Leenalle): No niin, vaikkapa oikeutta jakaakseni ja ottaakseni sen mikä on minun!
LEENA (Valdemarin luona, nostaen molemmat kätensä hänen kaulalleen):
Valdemar hyvä, jospa hän sittenkin on oikeassa!
VALDEMAR: Kas niin, nyt saat vielä Leenankin puolellesi! Ei. Minun pitää saada keskustella kanssasi kahden kesken. Tule huoneeseeni.
UUNO: Jos aijot kaikissa tapauksissa pysyä päätöksessäsi, kuten näkyy, miksi kysyt minun mieltäni?