MARTTA: Oliko se leikkiä?
UUNO: Kyllä Leena—kaiketi—leikki—
MARTTA: No jos se oli vaan leikkiä, mitäs siitä sitten…
LEENA: Ja heti sen jälkeen Valdemarkin tuli tänne ja näki—etkö sinä sitä nähnyt?—ja hänkin ymmärsi heti, että se oli leikkiä ja me naurettiin kaikki… Kuinka hyvä, että kysyit, Martta rakas, emme ole vielä yhdessä itkeneet!
MARTTA ja LEENA (syleilevät toisiaan, mutta eivät itke).
MARTTA: Ah, en minä voi sinun kanssasi itkeä, en voi…
(Itkien vasemmalle.)
UUNO ja LEENA (kauan äänettöminä, masentuneina).
LEENA: Tämän jälkeen ymmärrän hyvin, että meidän on eroominen.
UUNO: Ja jos on, niin pitää erota heti,—muutenhan se tulee hetki hetkeltä vaikeammaksi.