— Ei ainakaan niin tarpeellinen kuin luulet, — sanoi Gabriel.
He vaikenivat. Heille molemmille oli ihan odottamaton tämä kahakka, jossa he yhtäkkiä kiivastuivat.
Henrik huomasi siitä, että Gabriel vainusi hänen aikeitaan ja oli niitä vastaan.
— Minkähän tähden sinulle lukeminen on aina ollut niin vastenmielinen, Gabriel? — sanoi Henrik entisellä rauhallisella äänellä, niinkuin mitään kiivastumista ei olisi ollutkaan.
— Sehän on jo vanha asia, sanoi Gabriel kärsimättömästi; hän ei vielä ollut voittanut itseänsä.
— Oletko todella jostain suuttunut? — kysyi Henrik niinkuin ei olisi mitään ymmärtänyt.
— Sinä vaan pidät kaikkia työmiehiä nollana.
— Suo anteeksi, siinä erehdyt suuresti. Rehellinen työmies, olipa millä alalla tahansa, on minusta yhtä kunnioitettava.
— Kuitenkin tahdot välttämättä minua polyteknikoon.
— Sinua tahdon, siksi että olet veljeni.