Rangaistuksen kovuus.
(Mukaelma.)
Ei Jumala näin kovin sua koskettaisi,
Jos vähemmällä vaan sun kuuliaiseks' saisi!
Nosta silmäsi.
Tukesi ja turvasi kuin hautaan saatit,
Toivos, riemusi sen kanssa maahan maadit,
Eikä valo' ole orvoks' jäänehellä
Enemmän kuin yöllä korpeen eksyneellä:
Nosta silmäsi!
Koska tauti, taittanut sun vuotehelle,
Rauhaa vangilleen ei anna vaivaiselle,
Elohon ei, eikä kuolemahan päästä,
Raatelee, vaan heikon henkiraiskan säästää:
Nosta silmäsi!
Tai kuin tuttavas ja ystäväs sun pettää,
Talosi ja tavarasi sulta kettää,
Tahi kateus niinkuin toukka kunniasi
Juuret jäytää, häpeään sun sortuasi:
Nosta silmäsi!
Nosta silmäsi,
Ajatukses anna lentää liitäellä
Tuonne taivahalle, taakse tähtitarhain;
Niin sä tunnet, ett' ei ole ihmisellä
Oleminen täällä ainoa ja parhain,
Että rientos, riehus, riitas on vaan retki,
Ijäisyyttä kohden aina kulkevainen,
Retki, jonka vaivoj' on vaan vähä hetki,
Jok' on niinkuin merta vastaan pisarainen!
Marian murhe.
(Stabat mater dolorosa.)