PUHOS. Ka semmo'ne sotaväe paljous.
VILHO. — yhtenäkin aamuna kuleksin pitkin leiriä, niin miehet istuvat telttainsa edessä ja imeksivät saappaitaan —
ILVES. Jo ol'ki siitt tiukat paikat!
USEAT (näyttävät epäileviltä).
VILHO. — kulen siinä keisarin teltan ohi, niin keisari huutaa minut luokseen —
PUHOS. Se ol' näät se vainaa, jonka murhasiit.
HUUHKA. Helssingiss kuvaki, kuuluu.
VILHO. — keisari on aamukahvilla. "Täss' on viimmeinen voileipä mullakin", sanoo. "Kahvia saisit kupin, mutta kermaa ei ole. Taitaa tässä päivemmällä vielä tulla naisvieraita minulle: Englannin kuningatar aikoi tulla, vanha ihminen. Kaikkiakin! Etkö lähde Vilho", sanoo minulle, "etkö lähde yhteen matkaan vähä kävelemään —"
JÄNTTI. Louhka mies se vainaa.
USEAT. Hitot, ku tappoit!