PUHOS. Tää ol'ki nuorenn kaunis ja rikkaa' nimess. Tyhjäst se patruunki alko'.
HUUHKA. Mut tää ol' ylpiä, tää Kaisa.
KAISA. Siinn ei oo päten alkuu, siinn assiiss ensikää!
VALLINKORVA. Alku siinn o ollt ja hyvä. En miekää sokia ollt sinä aikann.
KAISA. Mitä ne siitt siull kuuluut, vanhat assiit?
VALLINKORVA. Kuuluut miullki vähä. Mitäs sie oot kiistänt valleeks'? (Kuin itsekseen.) Voiti mie sillo hänet, (tarttuu pulloon) mut isse tään sain hentuksein.
IJÄS. Oisha patruun heittänt sen viinajutu, ku oisit tehnt kirjat.
VALLINKORVA. Väkisi miult ei saaha. Viekööt nyt Kaisan, ku tahtoot!
KAISA. Enkä mie suostu siihe talo' myömisee. Sattuu Ilkastki mies tulemaa'.
IJÄS (Vallinkorvalle). Siehä isäntä oot! (Kuiskuttaa korvaan.) Kyll myö hinnall voitas' soppii.